Le Menuet de la Cour
(hovimenuetti)
Hovibarokkitanssi yhdelle parille. Tanssissa käytetään menuettiaskelikkoja.
Hovimenuettia tanssittiin yleisesti barokin ajan tanssiaisissa eri maissa, etenkin Ranskassa ja Englannissa 1700-luvun alkupuoliskolla. Se kuvataan useissa aikalaisten tanssioppaissa askelikkoineen ja kuvioineen, mm. Rameau (Pariisi 1725 ja englanninkielinen käännös 1728), Dufort (Napoli 1728), Tomlinson (Lontoo 1735), Minguet é Irol (Madrid 1758) ja Malpied (Pariisi 1770?).
Tanssi on avoin improvisaatiolle: Taitojaan pääsee näyttämään käyttämällä erilaisia menuettiaskelikkoja. Menuetin osiot eivät Tomlinsonin mukaan ole sidottuja musiikin säerakenteeseen. Tanssi alkaa suoraan kumarrusten jälkeen palaamatta lähtöpaikalle, eikä tanssijoiden tarvitse odottaa, että muusikot pääsevät säkeen alkuun, vaan he voivat lähteä liikkeelle kesken säkeen (heikommalla sävelkorvalla varustettujen on kuitenkin turvallisinta aloittaa säkeen alusta, tanssimestari muistuttaa). Eri osioihin käytettävien askelikkojen määrä ei ole kiinteä, joten on seurattava tanssiparia ja muunneltava omaa tanssimista senkin mukaan. Lisäksi ns. Z-kuvion peräkkäisten toistojen määrä on miehen päätettävissä (Tomlinsonin mielestä tanssin alku- ja loppupuolella on tanssittava yhtä monta toistoa, mutta Rameau ei pidä sitä olennaisena.)
Tanssin osiot
Alussa ja lopussa kumarretaan eteenpäin ja parille. Menuetin osiot Tomlinsonin (1735) mukaan ovat:
- Esittely
- peilikuva-S (Z-kuvio)
- Oikean käden ojentaminen
- Vasemman käden ojentaminen
- peilikuva-S (Z-kuvio)
- Molempien käsien ojentaminen ja lopetus
Notaatio
Yksi tanssin alkuperäisistä sanallisista kuvauksista sekä allaoleva notaatio-ohje löytyy kirjasta Tomlinson, Kellom 1735: The Art of Dancing.
Kuvan lähde: Library of Congress, Music Division. Vapaa teos (lisätietoja).
Musiikki
Musiikiksi pitäisi sopia mikä tahansa menuettikappale, joka on riittävän pitkä.