Galliard

Galliard syntyi 1500-luvun alkupuolella ja pysyi suosikkitanssina n. 100 vuoden ajan. Musiikkimuotona se säilyi kauemminkin. Nämä ohjeet perustuvat lähinnä Thoinot Arbeaun tanssikuvaukseen kirjassa Orchesographie (1589); italialainen tyyli on hieman erilainen kuin tämä ranskalainen, mutta perusteet ovat samat. Galliard, jossa käytetään hieman nopeampaa musiikkia ja joka tanssitaan matalammin hypyin, on nimeltään tourdion. (Arbeaun mukaan tourdionia on tanssittu basse dansen jälkitanssina. Tosin Arbeaun basse danse on erilaista kuin 1400-luvun basse danse, ja 1400-luvun BD-lähteet eivät sano tourdionista mitään, joten Arbeaun viittaus tourdionin ja basse dansen yhteydestä pätenee vasta hänen kuvailemaansa basseen). Galliardia tanssittiin pavanen jälkitanssina, mutta myös itsenäisenä tanssina.

Galliardin lunttilappuohjeita

Yleistä tyylistä

Muodostelmana soolo, pari tai 2 kilpailijaa. Samanaikaisesti voi olla myös useita pareja tai yksittäisiä tanssijoita. Pareittain voidaan tanssia esim. osittain yhdessä ja osittain vuorotellen siten, että toinen katselee toisen esittäessä muutaman kuvion.

Tiettyjen sääntöjen puitteissa varioidaan ja improvisoidaan vapaasti. Tietylle musiikille ei ole tiettyä koreografiaa. Liikkeet ovat erilaisia potkuja, jalanheilautuksia ja hyppyjä. Vartalo olisi parasta pitää suorassa ja pää pystyssä (kuten yleensäkin renessanssitansseissa), ja käsillä ei viuhdota. Jalat puolestaan sätkivät sitäkin vauhdikkaammin. HUOM. Turvallisuussyistä älä tanssi galliardia villasukissa, etenkään jos lattia on liukas.

Alkuasento: oikea jalka edessä, paino takajalan päkiällä tai molemmilla jaloilla.

Tyypillisesti iskuille 1-4 tulee jokin jalanliike ja 5&6:lle kadenssi eli lopuke: hyppää, vaihda ilmassa toinen jalka eteen ja laskeudu maahan kevyesti; älä putoa tasajalkaa tömähtäen kuin jauhosäkki. Paino jää takajalan päkiälle tai kevyesti molemmille jaloille. Älä jousta polvilla enempää kuin on välttämätöntä; alastulossa nilkat toimivat pääasiallisina iskunvaimentimina.

On myös pidempiä kuvioita, joissa kadenssi sijoitetaan vasta esim. toisen tahdin loppuun ja sellaisiakin, joissa iskuille 1-4 tulee jokin muu määrä jalanliikkeitä kuin 4.

Symmetriasääntö: Sama kuvio on tehtävä molemmille puolille eli ensin aloittaen vasemmalla (oikea jalka edessä) ja sitten aloittaen oikealla. Tämän takia on tärkeää vaihtaa etujalka kadenssissa.

Muutamia kuvioita

Peruskuvio: vasen potku, oikea potku, vasen potku, oikea potku, kadenssi. Tämä kannattaa opetella niin hyvin, että aina, jos menee sekaisin tai ei keksi mitä muuta tekisi, voi palata peruskuvioon. Kätevä liikkumiseen eteen tai taakse, suoraan tai kaartaen.

Ns. kello: vasen takapotku, vasen jalka leikkaa oikean alle ja oikea potkaisee eteen, vasen takapotku, vasen jalka leikkaa oikean alle ja oikea potkaisee eteen, kadenssi

Jalanristinnät: nosta vasen nilkka oikean säären eteen, sama uudestaan, oikea jalka vasemman säären eteen, sama uudestaan, kadenssi. Hyvin samantapaista kuviota jotkut kutsuvat lempinimellä can-can: hypähdä kahdesti oikealla jalalla potkaisten samalla ilmassa vasemmalla jalalla, hypähdä kahdesti vasemmalla potkaisten ilmassa oikealla, kadenssi.

"Kolmas kuvio": vasen potku, laske vasen jalka maahan eteen, oikea jalka leikkaa vasemman alle ja vasen potkaisee eteen, oikea potku, kadenssi. Tämän voi tehdä paikallaan tai tällä kuviolla voi edetä vauhdikkaasti.

Kaksi ns. florettia (ransk. fleuret): iskulla 1 nopeat pikkupotkut vasemmalla ja oikealla, 2:lla vasen potku, 3:lla nopeat pikkupotkut oikealla ja vasemmalla, 4:lla oikea potku, lopuksi kadenssi