Hovimenuetti

Hovibarokkitanssi yhdelle parille. Tanssissa käytetään menuettiaskelikkoja.

Hovimenuettia tanssittiin yleisesti barokin ajan tanssiaisissa eri maissa, etenkin Ranskassa ja Englannissa 1700-luvun alkupuoliskolla. Ranskan kuningas Ludvig XV:n aikana menuetti nousi hovin tanssiaisten ensimmäiseksi paritanssiksi couranten paikalle. Hovimenuetti kuvataan useissa aikalaisten tanssioppaissa askelikkoineen ja kuvioineen (ks. lista aikalaislähteistä).

Tanssi on avoin improvisaatiolle: Taitojaan pääsee näyttämään koristelemalla tanssia barokkiaskelikoin ja contretems de menuet -hypyin perusaskelikon tilalla. Menuetin osiot eivät ole sidottuja musiikin säerakenteeseen. Tanssi alkaa suoraan kumarrusten jälkeen palaamatta lähtöpaikalle, eikä tanssijoiden tarvitse odottaa, että muusikot pääsevät säkeen alkuun, vaan he voivat lähteä liikkeelle kesken säkeen (heikommalla sävelkorvalla varustettujen on kuitenkin turvallisinta aloittaa säkeen alusta, tanssimestari muistuttaa). Eri osioihin käytettävien askelikkojen määrä ei ole kiinteä, joten on seurattava tanssiparia ja muunneltava omaa tanssimista senkin mukaan. Lisäksi ns. Z-kuvion peräkkäisten toistojen määrä vaihtelee.

Tanssin osiot[muokkaa]

Alussa ja lopussa kumarretaan eteenpäin ja parille. Menuetin osiot ovat:

Esittely
Z-kuvio (toistomäärä: Rameau 5-6, Taubert 2-4, Tomlinson 1-3)
Oikean käden ojentaminen
Vasemman käden ojentaminen
Z-kuvio (toistomäärä: Rameau 3-4, Taubert 0-2, Tomlinson yhtä monta kuin aiemmin)
Molempien käsien ojentaminen ja lopetus

Z-kuvio oli alun perin kahdeksikko. Sittemmin siitä tuli peilikuva-S eli vain puolet kahdeksikosta, jota Tomlinson käyttää mutta mainitsee usein tanssittavan 2-kuvion mallisesti. Taubert puolestaan suosii 2-mallista lattiakuviota, jossa kuvion ensimmäinen käännös on kaareva ja toinen terävämpi. Rameaun piirroksessa linja on hyvin Z-mainen, mutta hän ei spesifioi kulmien laatua sanalliseti.

Notaatio[muokkaa]

Yksi tanssin alkuperäisistä sanallisista kuvauksista sekä allaoleva notaatio-ohje löytyy kirjasta Tomlinson, Kellom 1735: The Art of Dancing.

Toinen hieman erilainen sanallinen kuvaus ja allaoleva visuaalinen esitys löytyy kirjasta Essex, John 1728: The dancing-master: or, The art of dancing explained, joka on käännös ranskalaisesta teoksesta Rameau, Pierre 1725: Le maître a danser.